torstai 11. toukokuuta 2017

Tampereen häämusiikkikonsertti

Jartsa sai maaliskuun loppupuolella sähköpostia Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan kanttorilta, jossa oli kutsu häämusiikkikonserttiin, Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan alueella naimisiin tänä kesänä meneville pareille. Konsertti sattui juuri sopivasti osumaan sille ajankohdalle, kun olin käymässä Suomessa. Olin siis huhtikuulla yksin Suomessa, eli Jartsa ei päässyt mukaan konserttiin, mutta mun kanssa sinne tuli siskoni, joka on myös yksi kaasoista. 
Häämusiikkikonsertti pidettiin Tampereen Tuomiokirkossa, joka oli meidän toinen vaihtoehto vihkikirkoksi. Tuomiokirkko on mielestäni mahtipontisen upea. Kirkkoa ympäröi suloinen puisto, joka olikin kirkon lähes suurin plussa, kun punnitsimme Tampereen kirkkovaihtoehtoja.
Nyt häämusiikkikonsertissa ollessamme valintamme Finlaysonin kirkosta vihkikirkoksi vahvistui entisestään. Vaikka tuomiokirkko on kaunis, se on mielestäni yksinkertaisesti liian iso meidän noin 70 vieraan häillemme. 



Kirkossa istuessamme mietin, miltä tuntuisi kävellä kirkon pitkää käytävää kohti alttaria, jos vain muutama eturivi olisi täynnä vieraita. Luultavammin suomalaiseen kulttuuriin sopien vieraat olisivat kuitenkin levittäytyneet sinne tänne, joka saattaisi näyttää vielä kolkommalta; joka toisella rivillä kaksi vierasta.



  
Häämusiikkikonsertti sisälsi muutaman yhteisvirren, jotka ovat suosittuja virsiä vihkitilaisuuksissa. Selatessani virsikirjan virsiä, jotka ovat tarkoitettu vihkitilaisuuteen, huomasin, että ne kaikki on mulle täysin outoja virsiä. Tosi kauniita sanoja niissä monissa oli, ja jäinkin miettimään, kumpi sitten vihkitilaisuudessa on tärkeämpää: se, että vieraat osaavat laulaa mukana, (onhan virret kuitenkin tarkoitettu yhteislauluksi) vai sitten se, että sanat ovat kauniit ja sopivat vihkitilaisuuteen hienosti, mutta kanttorin lisäksi kukaan muu ei laula. En osaa päättää mielipidettäni. 
Ennen häämusiikkikonserttia mulla oli jo aika tarkat ajatukset siitä, mitkä ovat meidän sisään- ja ulostulomusiikkimme. Menin kuitenkin avoimin mielin konserttiin, jos siellä olisikin ollut jotain uutta. Pidämme Jartsan kanssa molemmat kuitenkin perinteisyydestä kirkossa, joten uskon, että valintamme pysyvät samoina mitä olin aikaisemmin suunnitellut. 

Konsertissa kuultiin myös pari laulua, jotka olivat siis esimerkkejä mahdollisista lauluesityksistä kirkossa, eikä kyse ollut virsistä. Mulle jäi vähän epäselväksi, paljonko vihkikaavassa kuuluu olla musiikkia. Käsittääkseni ainakin yksi virsi. Meidän vihkitilaisuuden musiikki on siis suurilta osin vielä auki.
Häämusiikkikonsertissa oli paikalla neljä Tampereen kanttoria, ja konsertin lopuksi sai käydä kysymässä, kuka on oma kanttori kesän häissä. Juuri meidän kanttori ei ollut konsertissa paikalla, joka vähän harmitti, koska olisi ollut kiva nähdä kanttori ja vaihtaa vaikka pari sanaa. Toisaalta oli kuitenkin kiva, että sain kuitenkin jo tietää meidän kanttorin. 

Vaikka meidän valinnat häämusiikista eivät liikkuneet juuri mihinkään suuntaan konsertin tuloksena, siellä oli mun mielestä tosi kiva käydä. Konsertissa tuli tunne, että häät on oikeasti kohta lähellä. Seuraavaksi pitäisi laittaa kanttorille ja myös papille viestiä ja sopia tapaaminen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti