Ensimmäinen sovitus

Nyt se on takana: ensimmäinen morsiuspukujen sovitus! Olosuhteet eivät olleet aivan niin kuin alkuvuodesta olisin ajatellut, sillä astelin putiikkiin yksin. Minua jännitti yllättävän paljon, johon vaikutti monetkin asiat. Ensimmäisenä se, että tosiaan olin menossa yksin sen vuoksi, että kaikki kaasoni ovat Suomessa ja me olemme täällä Alamedassa. Toiseksi minua jännitti sen vuoksi, että en oikein tiennyt mitä odottaa. Jenkkiläisiä morsiuspukuohjelmia katsoessani kaikkien morsianten budetti on ollut jotain 5000 ja 10 000 dollarin välillä ja toisaalta mietin myös sitä, osaanko kuvailla englanniksi riittävän selkeästi, minkälaista pukua olen etsimässä.

Heti putiikkiin astuessani jännitys kuitenkin katosi. Minut otti vastaan ihanan iloinen ja ystävällinen Jennifer, joka vei minut pukukoppiin, jonne sain jättää tavarani, eli käsilaukkuni. En kyllä tiedä, voiko huonetta pukukopiksi varsinaisesti sanoa. Minulle oli siis kokonaan oma huone, jossa oli erikseen tilava paikka pukea morsiuspuku verhojen takana, ja sen jälkeen seisoskella ja pyörähdellä korokkeella. Jos minulla olisi ollut makutuomareita mukana, heitä varten olisi ollut huoneessa myös musta nahkasohva. Tämän oman privaattihuoneen lisäksi kävin mekko päällä myös liikkeen 'aulassa', sillä siellä oli erikseen ns. lava, jonka päällä oli lisäksi koroke. Lavalle oli suunnattu spottivalot, jotta pukua pystyi ihastelemaan eri valossa, kuin omassa huoneessa. Lavan edessä oli myös iso nahkasohva seuruetta varten.

Sovitin Janene's Bridal Boutiquessa noin kymmentä mekkoa. Sain ensin itse kierrellä vapaasti mekkojen seassa, ja kääntää esiin niitä, joita tahdoin sovittaa. Kun olin valmis, Jennifer kantoi puvut sovitushuoneeseen, ja kysyi, saako hän auttaa minua pukemaan mekkoja. Jennifer asetteli jokaisen puvun päälleni mahdollisimman hyvin, ja kiristi aina mekot klipseillä selästä ja vyötäröltä sopivaksi, jotta minun oli helpompi nähdä, miltä puku näyttäisi oikean kokoisena. Sovitin myös erikseen ylä- ja alaosaa, jotka yhdessä näyttivät kokonaiselta mekolta. En aikaisemmin tiennyt, että ylä- ja alaosia tehdään erikseen, joka on mielestäni aika kätevää, koska monessa mekossa on ollut hieno yläosa, mutta alaosa ei ole miellyttänyt tai toisin päin. Yläosat olivat kuitenkin ns. bodyn mallisia, jonka vuoksi en ihastunut niihin, vaikka kokonaisuutena ne olivatkin upeita.

Yhteen mekkoon liikkeessä rakastuin, vaikka monet olivat todella kauniita. Mekon hinta oli kuitenkin yli budjettini. Myyjä kysyi, kuka mekon maksaa, ja kun sanoin maksavani sen itse, hän sanoi menevänsä juttelemaan mekon hinnasta liikkeen omistajan kanssa. Takaisin tullessaan Jennifer sanoi, että he voivat pudottaa hinnasta, jos tämä on 'The Dress', ja alennus oli 400 dollaria! Olin aika yllättynyt noinkin suuresta alennuksesta. Mekko oli silti vieläkin melko kallis, ja tämä oli ensimmäinen sovitukseni, jonka vuoksi sanoin, että minun täytyy miettiä ja puhua siitä Jartsan kanssa. Lähdin siis liikkeestä tyhjin käsin, mutta silti todella innoissani.
Olin etukäteen ajatellut, että Amerikassa asiakaspalvelu on ystävällisempää kuin Suomessa, mutta silti Janene's Bridal Boutiquen palvelu yllätti minut. Jennifer kyseli minulta kovasti meidän tulevistä häistä, Jartsan kosinnasta, Suomesta yleensä, ja kertoi paljon myös Alamedasta. Hän otti puhelimellani minusta myös paljon kuvia mekkojen kanssa, joka oli ihanaa! Olen katsellut kuvia monena päivänä, ja lähettelin niitä myös Suomeen mielipiteiden toivossa.

Minulla on joulukuussa varattuna Tampereelle kolmeen eri liikkeeseen sovitusajat, ja toivon, että rakastun myös siellä johonkin hieman edullisempaan mekkoon! Voisin myös helposti vuokrata mekon, jos se tulee huomattavasti halvemmaksi. Olen kuitenkin kuullut, että vuokramekkojen valikoima on pienempi ja yksinkertaisempi kuin ostomekkojen. Joulukuun 21. päivään pitää kuitenkin malttaa, että pääsen seuraavan kerran pukemaan päälleni morsiuspukuja. Jos Suomesta ei löydy unelmien mekkoa, vierailen varmasti uudestaan Janene's Bridal Boutiquessa.

Pöytäjärjestys

Pyysin jokin aika sitten Finlaysonin palatsista pöytäkartan ruokailutilasta, sillä en muistanut viime käyntikertamme perusteella, kuinka monta ihmistä mahtuu mihinkin pöytään, vaikka meillä olikin kuvia silloisesta pöytäjärjestyksestä. Muistimme kuitenkin, että pöytien tuolimäärillä oli jonkin verran liikkumavaraa. Totta puhuen, olen ollut niin paljon Finlaysonin palatsiin yhteydessä, että vähän hävettää. Sieltä tulee kuitenkin aina ystävällinen vastaus vuorokauden sisällä, vaikka varmasti sähköpostiosoitteeni näkeminen saa silmien pyörittelyä aikaan. Toisaalta, tuskin olen ainoa kyselevä ja innokas morsian.
Pöytäkartan saatuani aloin pohtimaan, minkälainen istumajärjestys onnistuisi. Määrätty istumajärjestys jakaa vahvasti mielipiteitä, mutta me olemme molemmat sitä mieltä, että meidän häihin tulee sellainen. Siihen on montakin syytä. Ensinnäkin, tila on sellainen, että ylimääräisiä paikkoja ei juuri ole, eikä varaa yksille tyhjille tuoleille joidenkin porukoiden välissä ole. Toiseksi, tottakai tahdomme perheemme mahdollisimman lähelle meitä. Meidän molempien perheet ovat myös melko isot, jonka vuoksi he eivät mahdu porukkana mihin pöytään tahansa. Kolmanneksi, mielestäni ei ole kivaa, että pöytiin pitäisi rynnätä 'nopeat syö hitaat' - ajatuksella. Valmis pöytäjärjestys tuo selkeyttä juhlatilaan, eikä pöytiin mennessä pitäisi olla mitään epäselvää.

 Juhlatilamme pöytäkartta näyttää tältä:

 Vieraita meidän häihimme tulee noin 75 henkilöä. Pöytään numero 1 mahtuu 8 - 16 henkilöä. Pöytiin 2 - 3 mahtuu 6 henkilöä. Pöytiin numero 4 ja 5 mahtuu 8 - 10 henkilöä, ja pöytiin 6 ja 7 mahtuu 12 - 14 henkilöä.
Minut yllätti se, kuinka hankalaa pöytäjärjestyksen tekeminen olikaan! Meidän molempien perheiden pitäisi olla yhtä lähellä meitä, joidenkin ihmisten tulisi olla välttämättä samassa pöydässä, toisten taas ei mielellään tulisi olla vierekkäin, kaveriporukat pitäisi saada samaan pöytään, toisaalta täytyy miettiä, ettei kukaan joudu istumaan vain täysin vieraiden ihmisten keskellä jne.
Kirjoitin jokaisen vieraan nimen post it - lapulle, jolloin pöytäjärjestystä oli helppo suunnitella. Post it - lappujen avulla ihmisiä pystyi helposti siirtelemään pöydästä toiseen.

Lopulta sain jonkinlaisen pöytäjärjestyksen tehtyä, ja olin siihen ihan tyytyväinen, ja niin oli Jartsakin töistä tullessaan. En tiedä, onko tämä pöytäjärjestys vielä lopullinen, ja voi olla että sitä joutuu muuttamaan vielä silloinkin, kun vieraat ilmoittavat tulostaan. En kuitenkaan usko, että se kovin paljon tuosta enää muuttuu. Mielestäni on kiva, että kaikki vieraamme mahtuvat samaan tilaan, eikä meidän tarvitse laittaa osaa vieraista erillisiin huoneisiin.