Sulhasen puku

Viimeisin kerran kirjoittelen nyt täältä Tampereelta, koska kolmen päivän päästä tähän aikaan ollaan jo lentokoneessa. Yllättävän paljon aikaa on vienyt tämä muutto, vaikka kalustettuna vuokrataankin meidän asunto. Paljon on kuitenkin tavaroiden roudauksen lisäksi kaikkia paperihommia, koska USAan ei muutetakkaan ihan noin vaan.

Muuttohömpötyksen lisäksi ollaan kuitenkin ehditty tehdä myös häihin liittyviä asioita. Käytiin varaamassa Jartsalle puku hääpäivää varten. Me oltiin aluksi ajateltu morsiusgalleriaa, tai miesten puolta; juhlagalleriaa, mutta kun soitin sinne varatakseni sovitusaikaa, myyjä sanoi, että kaikki vuokrapuvut on sitten sellaisia laatikkomalleja, ettei todellakaan mitään slim fittiä. Hän sanoi puhelimessa myös, että he vuokraavat vain saketteja ja tummia pukuja. Ihmettelin tätä vähän, koska nettisivuilla luki toisin. Soitosta jäi jotenkin huono maku, jonka vuoksi varasin sitten sovitusajan vielä Muotitalo Tyynelään. 

Kävimme keskiviikkona juhlagalleriassa, jossa petyin heti aluksi, sillä he sanoivat, etteivät vuokraa kuin mustia pukuja. Myyjä sanoi myös, ettei tiedä yhtään liikettä, jossa vuokralla olisi muita värimahdollisuuksia. Jartsa sovitti sitten kuitenkin mustaa sakettia, ja niin kuin myyjä oli puhelimessa sanonut, se todella oli laatikkomalli. Housut eikä takki istuneet kumpikaan ollenkaan, ja kangaskin oli puuvillamaista. Juhlagalleria ei myöskään vuokraa puvusta kuin housut ja takin, eli paita, liivi, solmuke, kalvosinnapit, kengät ym. tulisi ostaa itse. Ilman kenkiä tämä paketti olisi tullut maksamaan noin 300 euroa, mutta emme kyllä edes harkinneet sitä, sillä puku oli niin huonosti istuva.

Jartsa sovitti sitten vielä pukua, joka olisi ollut ostettavissa. Se oli paljon laadukkaamman oloinen ja paljon paremmin istuva. Ostettuna tämä parempi puku kaikkine härpäkkeineen olisi tullut maksamaan noin 500 euroa. Myyjä kirjoitti meille ostopukujen hintoja paperille, ja lähdimme liikkeestä. 

 Seuraavana päivänä meillä oli aika Muotitalo Tyynelään, joka on juuri muuttanut hämeenpuistoon. Siellä myyjä sanoi heti, että heillä on mustia ja tummanharmaita saketteja vuokralla. Jartsa sovitti tummanharmaata, ja se oli meidän molempien mielestä hienompi kuin musta. Heillä oli vuokrapuvut myös sitä merkkiä, jota juhlagalleria suostui vain myymään, eli puku oli hyvin istuva. Löysimme nopeasti mieleisemme liivin ja solmukkeen, ja asu oli todella hieno. Sanoin kuitenkin myyjälle, että minulla oli haaveissa vaalemman harmaa saketti, jolloin myyjä tokaisi, että heillä saattaa olla sellainen.

Pienen hetken päästä myyjä tuli juuri oikean värisen takin kanssa takahuoneesta! Puku oli meidän molempien mielestä täysi kymppi, joten varasimme sen heti. Kaiken lisäksi koko setin vuokra, kenkineen päivineen oli 200 euroa, joten pääsimme vielä halvalla! 

Lähdimme hyvillä mielin Muotitalo Tyynelästä. Nyt on Jartsalle jo puku valmiina, sillä Jartsalla ei juuri ole lomia ennen häitä, jonka vuoksi olimme näin ajoissa jo hänen pukunsa kanssa. Jartsan puvun lisäksi varasimme myös hotellin hääyöksi, sekä löimme ainakin näillä näkymin lukkoon häämenun, mutta kirjoittelen niistä sitten myöhemmin.

Nyt pitäisi pakkailla vielä jonkin verran ja sitten jättää Suomi. Muutto vähän kyllä jänittää, mutta onneksi Jouluun ei ole pitkä aika, jolloin tulemme käymään Suomessa. Kirjoittelen sitten seuraavan kerran San Franciscosta, kun olemme sinne kotiutuneet. 

  

Häidemme valokuvaaja

Meillä oli aluksi ajatuksena, että saisimme häihimme valokuvaamaan jonkun kaverin kaverin tai tutun tutun halvalla hinnalla. Tahdoin kuitenkin, että kuvien ottaja olisi vähintään kova harrastelija, eikä ihan kuka tahansa. Kuvat hääpäivästä ovat minulle tärkeitä, mutta suunnitelma oli säästää edes jossain. Emme kuitenkaan oikein löytäneet ketään tuttua, joka osaisi ottaa kuvia sekä myös käsitellä niitä. 

Laitoinkin sitten Häät2017! ryhmässä facebookissa kyselyn, osaisiko joku vinkata hyvää ja halpaa valokuvaajaa Tampereen seudulta. Ja voi kuinka paljon sainkaan vastauksia! Odotin enemmän suosituksia kanssamorsioilta, mutta sainkin paljon yhteydenottoja suoraan valokuvaajilta. Sain paljon yhteydenottoja ja tarjouksia suoraan yksityisviestinä, ja sitten selailimmekin eri valokuvaajien facebook-sivuja ja nettisivuja koko illan. Hinnoissa oli aika paljon vaihtelevuutta, mutta niin oli myös kuvien laadussa. 

Melko pian päädyimme Jartsan kanssa valokuvaajaan, joka oli keskihintainen ja mielestämme hänen kuvansa olivat tosi hyviä. Vaikka kuvaajamme ei ollut todellakaan kalleimmasta päästä, järkytyin silti kuinka kallista sekin on. Valokuvaajaksemme valikoitui Milla Sini Photographty:

@2016  by  Milla Sini

@2016  by Milla Sini

@2016  by Milla Sini

      @2016  by Milla Sini

                                   @2016  by Milla Sini

     @2016  by Milla Sini


Milla Sini kuvaa häissämme  yhteensä 10 tuntia. Päivään sisältyy dokumentaarinen kuvaus sekä potrettikuvat miljöössä, jotka otetaan ennen kirkkoa. Kuvat saamme muistitikulla ja meillä on niihin vapaa käyttöoikeus. Suunnittelupalaveri tulisi pitää hyvissä ajoin ennen häitä Helsingissä. Emme ole vielä varmoja, koska palaamme Suomeen, mutta varmasti tuokin palaveri saadaan jotenkin järjestymään!

Unelmien vihkisormus

Nyt on kyllä taas pyörinyt häät mielessä, ehkä vähän liikaakin. Lueskelen facessa joka päivä Häät2017! ryhmää, Team Bride ryhmää sekä Tahdon 5.8.2017 ryhmää. Tuo Team bride on tarkoitettu juuri tamperelaisille morsiamille. Mielestäni on kiva seurata tamperelaisten morsianten suunnitelmia, ja toisaalta taas myös niitä, kenellä on häät samana päivänä kuin meillä. Silloin voi vähän vertailla, missä vaiheessa omat suunnitelmat ovat. Häät 2017! ryhmässä on luonnollisesti kuitenkin eniten jäseniä, jonka vuoksi sitä tulee luettua eniten. Ja voi miten paljon sieltä saakaan kivoja ideoita ja ajatuksia, sekä vertaistukea!

Tällä viikolla me ollaan Jartsan kanssa kierretty kultasepänliikkeitä, ja oon sovittanut kymmeniä sormuksia. Yllättäen lopulta kävikin niin, että mun vihkisormus ei tule olemaan yhtään sellainen, mistä luulin haaveilevani. Me mentiin ensimmäisenä Kultajouseen, sillä mun kihlasormus on sieltä, ja Kultajousi on muutenkin laadukkaan oloinen ketju. Siellä oli tietysti toinen toistaan hienompia sormuksia. Sanoin aluksi myyjälle, että valkokultaista sormusta me tultiin hakemaan. Kuitenkin kun olin sovittanut niitä muutamia, tahdoin sovittaa myös keltakultaista, sillä valkokulta ei tuntunut istuvan kilhasormukseeni kovin hyvin. Ja ensimmäisen keltakultaisen sormuksen sovittamisesta päätin, että sormuksen runko saisi sittenkin olla keltakultaa. Myyjä sanoi myös, että keltakulta on paljon helppohoitoisempi, sillä valkokullassa näkyy naarmut ja kolhut paljon paremmin, jonka vuoksi sormus menettää kiiltoaan, ja se pitäisi käydä huollattamassa tasaisin väliajoin, jotta se pysyisi yhtä kauniina. 

Kävimme Kultajousen jälkeen myös Timanttisilla, mutta sieltä mieleeni ei jäänyt yhtään tiettyä sormusta. Kultajousen myyjä oli todella asiantunteva, ja osasi tarjota minulle juuri oikeanlaisia sormuksia. Olin kuitenkin nähnyt netissä yhden kauniin sormuksen, jota ei ollut näissä kummassakaan liikkeessä. Tutkittuani hieman lisää, löysin kultasepänliikkeen, jossa tuota sormusta myytiin. Suuntasimme siis seuraavana päivänä liikkeeseen nimeltä Andreasen, josta sitten unelmien sormus löytyi. Kultajousessa moni sormus oli todella kaunis, mutta kun laitoin sormeeni tämän sormuksen, tiesin heti, että tässä se on! 

Päätin kuitenkin jäädä vielä miettimään asiaa yön yli, ja tänään olemmekin menossa sitten tilaamaan tuota sormusta! En malta odottaa, että nään sen uudestaan. Sormuksen teossa menee noin kuukausi, joka tarkoittaa sitä, että emme ole enää Suomessa kun sormus on valmis. Noudamme sormuksen liikeestä jouluna, tai sitten pyydän vanhempiani hakemaan sen aikaisemmin. Aion kuitenkin antaa sormuksen vanhemmilleni säilytettäväksi, sillä eihän sitä ole mitään järkeä kuljettaa San Franciscoon ja takaisin, kun en saa sitä edes vielä pitää!