keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

"The Maids"


Mietin kauan kivaa tapaa, jolla pyytäisin itselleni kaasoa ja morsiusneitoja. Halusin, että pyynnöstä jäisi joku muisto, joten päätin askarrella pienet kortit, vaikken ole aikaisemmin juuri mitään askarrellut. Kivaa se silti oli!
Minulla on yksi kaaso ja neljä morsiusneitoa. Halusin näitä tyttöjä monta, koska minulla on niin ihania ystäviä! Kaksi näistä ystävistä on myös siskojani. Etsin kauan kortteihini sopivia runoja, jotka lopulta löysin pinterestistä:



The day, the dress, the bride, the groom
the joy, the tears, will all come soon.
Confessing true love to my husband to be,
with family & friends all watching me.
I hope the sun will be shining down.
Keep your fingers crossed
That I'll fit in my gown....
There's just one more thing 
that needs to be...
and that's to have you 
standing with me!
Will You Be My Maid of Honor?

Would you walk with me through the day
When we will say: "I Do"
Will You Be my Bridesmaid?


Haluan, että kaasolla ja morsiusneidoilla on samanväriset mekot häissä. Tämä värikin oli minulle heti melko selvä, ja olen jo saanut kaikilta siihen suostumuksen! Lisäksi toivoin, että mekko olisi pitkä. Minusta on kiva, että häissä voi tunnistaa, ketkä ovat morsiusneitoja, ja samanlaiset mekot näyttävät kivalta myös alttarilla.

Mekot tulevat siis olemaan pitkiä ja väri on haalean ja hempeän vaaleanpunainen! Tämän kuvan löysin myös pinterestistä:


Tuossa kuvassa minusta mekkojen lisäksi näyttää kivalta se, että morsiusneidoilla on suhteellisen samalla tavalla hiukset kiinni. Mietin, onko jo liikaa pyytää tätä? Ehkä voisin varovasti kysyä...

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

I Said Yes

Haluan edetä tässä blogissa kronologisessa järjestyksessä, joten nyt täytyy ottaa vähän kiinni. Ajattelin siis kertoa nyt kosinnasta!
Me lähdettiin Meksikoon 27.2.2016 mieheni Jartsan kanssa. Matkaan oltiin otettu Jartsan valmistujaislahjaksi saatu shampanjapullo, joka oli tarkoitus muuten vaan juoda lomalla, koska oltiin sitä Suomessa jo niin kauan säästelty. Me oltiin perillä Meksikossa 27.2. noin keskiyöllä, ja me mentiinkin suoraan nukkumaan kun päästiin hotellille. Seuraavana aamuna me vaihdettiin meidän varsinaiseen hotelliin,  joka oli mielettömän hieno! Hotelli oli ihan meren rannassa. Jartsa ehdotti, että mennäänkö illalla juomaan se shampanja rannalle, juhlimaan loman alkua, ja tottakai olin mukana.
Pimeä tuli Meksikossa yllättävän myöhään, mutta me odotettiin kuitenkin pimeää ennen kuin lähdettiin rannalle. Jartsa otti repun mukaan, johon oli laitettu pyyhe, jonka päällä voidaan rannalla istua sekä se shampanja. Kun me sitten päästiin rannalle, huomasin että Jartsa oli pakannut reppuun salaa mukaan myös pienen kynttilälyhdyn ja matkakaiuttimen. Jartsa sytytti kynttilän ja laittoi Ed Sheerania soimaan (koska olen ihan rakastunut Ed Sheeranin musiikkiin). Siinä me oltiin romanttisesti kahdestaan kynttilänvalossa, merenrannalla, shampanjalasit kädessä, kun Ed Sheeranin soidessa Jartsa polvistui, avasi sormusrasian ja kysyi, tulisinko hänen vaimokseen. 
Tätä kirjoittaessa on mielettömän vaikeaa yrittää kertoa, mitä tunteita tuo minussa herätti, joten ehkä en edes yritä. Vastasin kosintaan tottakai! Sormus oli tosi hieno. Siinä on valko- sekä keltakultaa ja seitsemän timanttia.  Sormus oli myös ihan sopiva! Myös Jartsan sormuksessa on kelta- ja valkokultaa. Jartsa oli nekin salakuljettanut mukanaan Meksikoon, koska sormukset oli ostettu Suomesta.
Kihlapäiväksemme tuli siis 28.02.2016. Kosinta oli ihan täydellinen. Mun mielestä oli niin ihanaa, kuinka paljon Jartsa oli sitä suunnitellut ja mitä kaikkia yksityiskohtia siihen liittyi. En muuttaisi siitä mitään. Elämäni ihanin ilta!
     

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Tästä se alkaa!

Minua kosittiin 28.02.2016. Heti siitä hetkestä (oikeastaan jo paljon aikasemmin) aloin suunnittelemaan, mitä kaikkea tahdon häihimme. Mietin, että haluan tehdä häiden suunnittelusta scrapbookin, vanhanaikaisen leikkaa - liimaa kirjan. Puhuessani tästä ajatuksesta kaasolleni, hän ehdotti että ala kirjoittaa blogia! 
En ole koskaan ollut mikään kirjoittaja, ja ensimmäinen ajatukseni olikin, että en minä osaa. Mitä sinne muka pitäisi kirjoittaa? Kuka sitä lukisi? Aloin kuitenkin lämpiämään ajatukselle, mitä enemmän sitä mietin. Jos tekisin scrapbookin, leikekirjan, minun pitäisi tulostella kaikkea mahdollista, sillä kaikki kuvat joita selaan on kuitenkin koneella. Blogin kirjoittaminen olisi siis jo käytännöllisestikin paljon helpompaa. Scrapbook olisi myös vain minun nähtävissäni, ja haluan kuitenkin osallistaa muitakin ihmisiä (mieheni lisäksi) kuten, kaasoani, morsiusneitojani sekä äitiäni ja isääni hössötykseeni, niin paljon kuin he jaksavat. Blogin ansiosta he saisivat lukea ajatuksiani täältä niin paljon kuin heitä kiinnostaa.
Päätin siis alkaa kirjoittamaan blogia! Tämä blogi toimii minun scrapbookkinani, kirjoitan tätä siis vain omasta ilostani. Tämä blogi on minulle paikka suunnitella häitämme, hössöttää ja pohtia vaiketa valintoja! Minusta on myös kiva ajatus, että voin myöhemmin täältä blogista lukea kaikkia ajatuksiani häiden suunnittelun varrella! 
Sanomme mieheni kanssa toisillemme "Tahdon" 05.08.2017. Häihin on siis aikaa noin 15 kk, joten onkin jo korkea aika laittaa kaikkia suunnitelmia ja ajatuksia ylös. Vaikka kirjoitan tätä blogia lähinnä itselleni ja vain omasta ilostani, toivon että myös lukijat saavat tästä iloa!